Ennen oman blogin perustamista, kannattaa miettiä, oletko varmasti lähdössä toimintaan mukaan oikeilla motiiveilla. Pelkkä rahan kiilto silmissä työskentelevälle kirjoittajalle löytyy matkan varrelta enemmän kompastuskiviä, kuin aidosti omasta ilostaan ja halustaan kirjoittavalle.

Kadehdittavaa, vai sittenkin ihailtavaa?

Ulkopuoliselle bloggaajan elämä saattaa vaikuttaa hohdokkaalta luksuselämältä, täynnä ulkomaan matkoja, ilmaista tavaraa ja jatkuvaa juhlimista. Kuitenkin suosittu, blogia itsekin kirjoittavan Natalian mielestä kadehtiminen on turhaa. Ja vaikka kääntöpuolena onkin tosiaan edellä mainitut asiat, tuon saavuttaminen on ollut monien kivien ja kantojen kompastelun tuotos. Tämän suosion huipun saavuttaminen on vaatinut tekijältään ankarasti töitä, eikä tuo pinnalle päin näkyvä elämäntyylikään ole aivan välttämättä sitä miltä se näyttää. Vertauskuvallisesti voidaan ajatella valokuvaajaa, joka kuvaa hämmästyttäviä luontokuvia omalla tontillaan ja lähimetsissä. Kateellisimmat voisivat vetää herneitä otsalohkoon asti miettiessään, minkälaisessa paratiisissa kyseinen valokuvaaja saa asustella. Nämä kuvat ovat kuitenkin monen tunnin maastossa ryömimisen, ja lukemattomien tuntien ja viikkojen opettelemisen tuotos.

Samaa työllisen ihmisen arkea elää myös bloggaaja

Samoin bloggaajan arjesta kaikelle kansalle näkyy vain ja ainoastaan pintakerros kovan työn ja opettelun tuloksesta. Bloggaajan, tai ainakin menestyneen bloggaajan arkeen kuuluvat takuuvarmasti aikaiset aamuherätykset ja ylitunteja paukkuvat päivät. Työ saattaa olla hieman eri muodossa, kuin liukuhihnatyöskentely, mutta takuuvarmasti vähintään yhtä raskasta. Fyysisen raatamisen sijasta bloggaaja käyttää voimavaransa ajatustyöskentelyyn, jatkuvaan hiomiseen, ja korjaamiseen. Mestariteoksia kirjoittaessaan moni romaanin tekijäkin pääsee vähemmällä vaivalla, kuin bloggarit.

Bloggaajalta vaadittavat ominaisuudet

Internetin ihmeellisessä maailmassa on helppo tehdä mitä tahansa. Mutta täytyy muistaa, että siellä on myös helppo epäonnistua. Blogin perustaminen saattaa kuulostaa houkuttelevalta ajatukselta, ja sopivan intohimon kohdatessa sen perustaminen onkin usein houkuttelevaa, ja täyttä iloa antavaa puuhastelua. Kuitenkin perustajaa voidaan hyvin verrata yksityisyrittäjään. Vaikka internet tarjoaa apuja alkuun valtavan paljon, ja monia eri alustoja on luotu helpottamaan bloggareiden elämää, tarvitaan myös kaiken selvittämiseen valtavan paljon voimavaroja ja aikaa. Ajan ja mielenkiinnon lisäksi bloggarilta tulee löytyä myös luontaista taipumusta olla tuottoisa kirjoittaja ja lukijoita kiinnostava ihminen. Oli alasi sitten hyvinvointi, muoti tai jokin aivan muu, Bloggarin tulee olla mielenkiintoinen ihminen seurattavaksi, ja bloggarin itse pitää olla valmis ottamaan tämä kaikki avosylin vastaan.

Hyvä kirjoittaja, vai hyvä puhuja?

Monien bloggaajien elämä on lähtenyt liikkeelle sosiaalisesta mediasta. Siellä tehdyt päivitykset ovat usein hulvatonta luettavaa, ja moni kannustaa pistämään oman blogin pystyyn. Tuolloin voi huomata, että luonnostaan mielenkiintoisia, tai vähintään hauskoja asioita luontaisesti tuottava ihminen on juuri se mitä blogista halutaan lukea. Päiväkirjamainen ja pakkopullalta tuntuva kirjoittaminen on lukijankin kannalta kamalaa luettavaa. Toisaalta taas hyvä puhujakin osaa olla hyvä bloggaaja, mutta vaatii silloin enemmän harjoitusta siihen, kuinka saada ajatukset päästään pihalle sillä tavalla kuin sen on tarkoittanut. Keskustelunomainen kirjoittaminen hukkaa monesti lukijan jo heti alkumetreillä. Itse kovalle puhujalle teksti kuulostaa tietenkin loogiselta, koska onhan hän sen itse kirjoittanut. Pienenä vinkkinä; jos olet hyvä suustasi, harjoittele kirjoittamista päivittäin, jotta kirjoitus lähtee luistamaan toivotulla tavalla.

Kirjakielen taito olisi tervetullut asia blogien maailmaan

Monia lukijoita haittaamaton piirre suomen kielisissä blogeissa on kielioppi. Nimittäin kielipoliisit eivät ole vahtimassa, kun blogia kirjoitetaan. Tämän on huomannut moni toimittaja, äidinkielenopettaja ja muuten vain hyvin äidinkieltänsä osaava suomalainen. Läsi-Savon toimittaja Marika Lehto on huomannut, kuinka räikeitäkin kielioppivirheitä viljelevät bloggaajat loistavat kuvillaan, mutteivat teksteillään. Joukossa on toki moniakin hyvin tämän asian hyvin hallussaan pitäviä, rautaisia alan ammattilaisia, mutta valitettavan iso osa kirjoittajista ottaa puhekielen tekstinsä pääkieleksi. Harmittava ilmiö on toki sallittua, mutta aina kohdalle osuessaan, työntää pois lukijajoukosta kaikki äidinkieltään hyvin osaavat ihmiset. Hyvää kirjakieltä tuskin kukaan jättää lukematta.

Hämärtyvä raja puhekielen ja kirjakielen välillä

Sosiaalinen media ja pikaviestipalvelut ovat tehneet kommunikoimisesta toki helpompaa. Ikävänä kääntöpuolena oman maamme kirjakieli on unhoittumassa, kun pomonkin kanssa voidaan kirjoitella välittömiä viestejä puhekielen sävyttämällä tavalla. Hyvän äidinkielen taidon luulisi kulkevan hyvin blogin pitämisen, ja kirjoittamisen kanssa, mutta totuus on erilainen. Suosituimpienkin bloggaajien kärkijoukkoon kuuluu sellaisia, joiden tekstit pistävät äidinkielen opettajan punakynä käden vipattamaan, ja toimittajien kädet vapisemaan. Huolestuttavaa ilmiöstä tekee sen, että kirjakielestä, ja asianmukaisesta kirjoitustavasta ollaan kaukana. Puheenomainen, ja ilman pilkkuja ilmestyvä teksti on ollut luettavissa jo internetin olemassaolon ajan nuorten ihmisten silmille. Nämä nuoret ja kirjakieltä vasta opettelevat nuoret saavat mallia hyvinkin paljon juuri siltä kirjoittajalta, ketä he lukevat eniten. Tämä on valitettavan, tai toisinaan ilahduttavan, usein blogi.